Asun ikäihmisten talossa. Neljä kaksikerroksista siipeä. 48 huoneistoa. Vastapäätä on samanlainen. Kadun toisella puolella kaksi kaksiportaista siipeä. Lisäksi kerhotilat. 

 Elävien ruumiiden kierrätyskeskus. Loppuasukkaita. Samat lainalaisuudet kuin alakoulussa. Joidenkin kanssa ei leikitä. Heille ei puhuta. Syrjityt kestävät tai muuttavat pois. Kuolevat, kuten syrjiätkin. 

 Karsinta, karsintayritys, automaattikoneisto on aina toiminnassa.. Lohdutonta? Niin no.. Minulla on, toistaiseksi, oma elämä. Viihdyn täällä erinomaisesti. 

 Muistojen salainen kaupunki. Vajonnut asukkaineen tajuntaani. Aika kultaa unohduksen.