Kaksi lasta, köyhien lasta, kädet puhtaina lainastossa. Selaavat painavia, kuvitettuja tietokirjoja. Hirmuliskot kiehtoivat, mutta lihasmassaiset, karvaiset kuvat alkuihmisistä pelottivat. 

 Huutolaisia, kerjäläisiä, lumpunkerääjiä, torikauppiaita.. Ministeriä ja nakkivarasta... 

 Öinen sairaala. Yökkö nukkuu kansliassa syvää koiranunta. Potilas on ylivirkeä. Lääkkeet eivät tehoa. Fysiikka on taistele tai pakene valmiustilassa.  Hän polttaa savukkeen toisensa jälkeen tupakkahuoneessa, joka on jonkinlainen ihme ja kummajainen ajassamme. 

 Elämän upeasti valaistu loistoristeilijä halkoo aaltoja. Masentunut on aalloissa. Tuijottaa loittonevia valoja. Avunhuutoa ei kuule kukaan. 

 Öinen tupakoitsija istuu, istuu. Yökkö käy huolestuneen näköisenä katsomassa ovenraossa. Ei sano mitään. 

 Aika aamuun on pitkä, mutta aamu tulee, ja sinitiaiset tupakkahuoneen ikkunan taakse.