Ahven ja kultakalat. Eino Leinon psykologinen tutkielma aikuistumisesta,  ajasta, jolloin menettää ihanan ihmisyytensä eli nuoruuden idealisminsa. Alkaa töniä ja syödä heikompiaan. 

 Sinä päivänä tapahtui paljon. Kuin jumiutunut tukkisuma olisi lähtenyt vyörymään kohisevaan virtaan. Pysähtyneisyyden aika muuttui toiminnaksi, elämäksi. 

 Marja oli opiskelutoverini. Opintoni olivat rempallaan ja senttasin lehtijuttuja. Pidin lehtimaailman hektisyydestä. Sparta eli Seppo Partanen, ManSan - lehden päätoimittaja, heitti idean 700e plus kulut jutusta, Vuoteni sinkkuna. Minun oli siis kirjauduttava deittipalveluihin, norkoiltava sinkkujen suosimissa baareissa. Vuosi! Sparta nauroi kyynisesti. Saat tasan viikon aikaa kasata juttusi. Hän heilautti kättään. Otsikossa voi lukea vaikka sata vuotta sinkkuna!

 Palasin kotiin, kotiimme. Säästöjen takia muutin Marjan luokse. Se ei ollut ainoa syy. Pidimme toisistamme. Ja sinä aamuna olimme ekakertaa sukupuoliyhteydessä. Menetin poikuuteeni, hän ei ollut neitsyt. Surkea esitys minulta. Pehmeä jänis, mutta Marja oli tyytyväinen. 

 Yhdynnän jälkeen laskin verkkoon verkkoni. Tekeydyin monenlaiseksi. Olin keski-ikäinen, ikäiseni, mies, nainen.. Vastauksia suorastaan satoi. Tajusin järkkytyneenä sen, kuinka syvä yksinäisyys musersi suurta ihmisjoukkoa. Seksi oli hintana läheisyydelle. Serkkuni  avoliitossa elävä, vastasi ilmariini. . Hän olikin käsitykseni mukaan naisensa nujertama mies. Pieni vääräsäärinen maisteripoloinen, joka joutui jopa tupakoimaan salaa. 

 Tuumin saavani, aineistoa tuli rutosti, jutun kahdessa päivässä kasaan. Kyse ei todellakaan ollut tieteellisestä julkaisusta. Kyseessä oli pelkkä lehtijuttu. Kupla  jonka lukijat unohtaisivat nopeasti. Olin siitäkin matti, että iso osa senssilinjojen asiakkaista oli koukussa viesteihin. He eivät edes halunneet kokonaista ihmissuhdetta, kumppania


 Iltapäivä. Marja oli yliopistolla. Pusersin juttua. Puhelin soi. Ensin tuli soitto poliisilaitokselta. Heti perään sairaalasta. Isäni oli kuollut saamiinsa vammoihin. Yliajaja oli paennut paikalta. Silminnäkijöitä ei ollut. 

 Isä. Äitini oli uudessa avioliitossa. Hänen miehensä inhosi minua, minä häntä. Isästäni en tiennyt juuri mitään. Tapasimme korkeintaan kerran vuodessa. Ravintolassa. Hänen vara-avaimensa minulla oli

 En ollut koskaan käynyt hänen kotonaan. Hän asui Kalevassa. Pienessä kaksiossa. Ikäihmisten kaksikerroksinen käärmetalo. Kun työnsin avainta lukkoon, naapurin ovi raottui. Vaakkuva ääni: Oletko sinä Raipen uusi tyttö! En ehtinyt vastata. Ovi läimähti kiinni. Kiersin avainta. Astuin ensimmäisen kerran Raipen  en sanonut häntä koskaan isäksi, valtakuntaan. Sekaista. Istahdin ja sytytin tupakan. Isä oli kuollessaan kuudikymppinen. Harrastiko hän muuta kuin juopottelu, en tiennyt. 

 Sängyn vieressä oli yöpöytä. Pöydällä oli jykevä dildo, liukuvoidetta ja pyyheliina. Ovikello soi. Avasin. Rapussa seisoi mies, naiseksi laittautunut mies,  kattila käsissään