Kevätaurinko lämmitti. Joimme Linnunlaulussa. Ajattele, hän sanoi miettivästi, kohta tämäkin hetki on mennyt pois. Lopullisesti. Otin tupakan askista, ulkona en piiputtele. Katkaisin filtterin, sytytin ja imin savua. Älä huoli, ystävä, tulee uusia hetkiä. Hän painautui ihan liki. Sanoit sen niin, ettei kukaan ole sanonut, ei koskaan, hän sanoi melkein kuiskaten. 

 Viivyimme paikalla pitkään. Lopulta juomat loppuivat. Ja Muisku-koira odotti kotona. Mennään Lillin kautta, mammalle sidukkaa, isukille kaljuskaa. Käytä sinä Muiskua, teen lämpimät leivät sillä aikaa, ja meillähän on se kauhufilmi katsomatta. 

 Menimme. Eivätkä nuo hetket palanneet koskaan.