Mikä vittu täällä haisee! Myrkyn, vaimoni naama punoitti. No, täällähän on vain yksi mahdollisuus, sinä.  Siis tyhmä kysymys. 

 Otin roskapussin, kytkin Kongon taluttimeen. Myrkyllä oli töitä. Hän työskenteli viihdelinjoilla. Heilutti sormea vesilasissa, ähisi. Täydestä meni. 

 - Pane äkkiä ennen kuin mieheni tulee! Hän läähätti työkapulalaansa. Suljin oven. Tiputin roskanyytin laatikkoon. 

 Lammella oli koiraihmisiä. Punapääkin. Olimme helssanneet jokusen kerran. Hänen mielisanastoaan olivat vittu, kuusikulmainen ja pieru. 

 Hän pysähtyi koiransa kanssa viereemme. Haukut eivät kiinnostuneet toisistaan. - Ahaa, siis naimisissa! Hyvä! Käytänkin vain ukkomiehiä. En kaipaa riesaa mistään pierupöksystä. Et ehtinyt kätkemään sormusta! 

 Menimme hänen luokseen. Lähtiessä päätin, ei enää toiste. Myrkky oli valintani. Neljä kuukautta myöhemmin jätin vaimoni. Muutin punapään luokse.