Puu-Tammela, lapsuusmaisema, on yli viidenkymmenen vuoden takana, silti tässä ja nyt, lähellä. Mukulakivikatu, tori, kadonneet talot.. Ihmiset. 

 Viisi merimiesvuotta irrottivat minut kaikesta. Aaltojen katoavat reitit. 

 Hervanta, kuin muukalaispassin vapaus. 

 Asun Muotialassa. Koivistonkylä, Nekala, Viinikka.. Kotimaani. Muutos psyykeen hidasvauhtia, kaksitahtista. 

 Aleksanterin kirkkopuisto. Viini- ja tupakkatauko vuonna - 79. Syntyi scifiä. Palannut. Löydänkö, vai löysinkö ja kadotin hänet, jolla on sama kotimaa kuin minulla.. Vai onko hän yhä läsnäolevaa?