Anteeksianto on loukkaus, se on merkki heikkoudesta. 

 Siihen aikaan lehtiväki oli muuta kuin tyhjiä olkatoppauksia, oppiarvoja. Sen ajan lehtiväki oli laajatietoista väkeä. Iso osa, kuten minäkin, itse opiskelleita. 

 Nykyään MaSa on kituva lehdykkä. Silloin Mansen Salama oli luettu, silloin, kun silmät arkana tarjosin sinne runojani. Päätoimittaja Seppo Parta eli Sparta, sanoi: Poika perkele, yhtä hyvää kuin Viidan Laten! Alkeelliset, ajatusta niissä oli, runoni olivat saman viikon aviisissa. Olin vuoroduunari. Harrastajakirjoittaja. Luin paljon. MaSa julkaisi pakinoitani, silloin ei ollut kolumneja, kirjallisuusjuttujani, jotka olivat tutkimuksia, ei nykyajan mutua. Irtisanouduin ja avustin MaSan lisäksiä monia lehtiä. Tein haastatteluja ilmaisjakeluun ja ay-lehtiin ja jokusen jutun jopa Hymyyn. 

 Sparta joutui pöpilään. Vaimonsa lähti varoittamatta nuoremman matkaan. Eräänä lauantaina menin katsomaan toipilasta mielisairaalaan, mutta hän oli jo lähtenyt. Hypännyt junan alle. 

 Tapasin Helenan sairaalan kahviossa. Hän veti osastojen askartelupiiriä, käytti potilaita pienillä retkillä. 

 Osa potilaista käveli kuin sivupersooninen vallassa lattiaa ympäri kuin näkemäni eläintarhan sudet häkissään. Pakotietä ei ollut. 

 Helena ohjasi ryhmän osastoille, tuli samassa bussissa kaupunkiin. Ehdotti kahvilaa. Pian istuimme puutalokahviossa jutellen kuin vanhat ystävät. 

 Tapasimme usein. Seksi ei ollut tärkein asia. Hän oli rauhallinen, eloisa, hauska. Ja mielisairas. Myös hänen vanhempansa ja veljensä, hänen vanhin lapsensa, olivat skitsofreenikoita. Helena teki kuten Sparta. Meni junan alle. Aamulla hän oli vielä sylissäni unenlämpöisinä, rakkaana. Sitten poissa. 

 

 Noista ajoista on kauan. Kaikesta on kauan. Olen vanha mies, josta nykylehtiväki ei halua tietää mitään, enkä minä heistä, heidän jutuistaan. Kaikki mitä he kirjoittavat, on kirjoitettu jo kymmeniä vuosia sitten. Paremmin. Muturönsyily, tyhjyys, ei olisi ennen päässyt lähellekään painokoneita. 

 Käyn haudoilla. En näe lukea, mutta kuuntelen klassikoita, Huizingan Keskiajan syksy on suosikkini. Ja meikän syksy on jo edennyt pitkälle.