Runoilija näki kaupan näyteikkunasta heijastuvan kuvajaisensa. Vanha ukkeli.. meikä.. Mutta hän uskoi, että ydinminuus on ajaton. 

 Hän osti kaksi kiloa perunoita, pikakahvia, piipputupakkaa ja viisi tulitikkuaskia. Mikset osta koko punttia? kassa ihmetteli. Ei ole rahaa, runoilija vastasi hyväntuulisena. 

 Tie kotiin.. Jäinen. Pingviinikävelyä vaikkakin.. sairaalassa saisi syödä piikkiin... 

 Vuosi ei vaihdu. Vanha tekeytyy uudeksi, kätkee heikkoutensa kuin seniori ainakin. 

 Kotiin jääneessä prepaidissa oli viesti naisystävältä, runokollegalta. He olivat ystäviä, toistensa innoittajia. 

 'Tule illalla.. Juotavaa on. Tuo jotain haukattavaa tullessasi..." Runoilija veti savut piipusta. Bussikorttia tai rahaa ei ollut. Ystävä asui kaukana.. Kylläkin samalla planeetalla, samassa kaupungissa. 

 Runoilija otti tikut, tupakkamassin, piipun ja perunat kassiinsa. Lähti kävelemään. Illan hiipiessä hän olisi perillä.