Mitähän sitä tekisi.. Ei ole juotavaakaan.. Pese pillu ja keitä perunat, eikö niin, hän ratkaisi kysymyksensä. Juomanpuutteen hän ratkaisi pikavipillä. 

 Ilta meni Paapassa. Joimme teräviä kaljan ja siiderin kanssa. Hän hyytyi. Melkein kannoin hänet kotiin. Yön hän koisi eteisessä. Jymy-koiramme vartioi emäntäänsä hetken, kyllästyi ja tuli makuhuoneen unipaikalleen. Herättyään Helen sanoi: Joku varmaan pani tyrmäystippoja lasiin. . Sinä olit tupakalla, minä paskalla.. Myönsin. Niin kaiketi kävi. 

 Tiemme erosivat. Helen tuli uskoon. Oli pian uskoton, palasi viinifilosofian pariin. Liehui siellä täällä. Haahuili. Otti yhteyttä vain kerran. Lähetin setelin. Sitten hän katosi. 

 Olimme kuin kaksi katulasta. Roskisdyykkaria. Hetket ikuisuuden rannalla. Unohtumattomat.