Tongimme kärsillämme maastoa, se oli aika ennen tölkkien, hanapakkausten  hautausmaata. Pieni koira, kaksieuroisten sadetanssi taskuissamme. 

 Pyysin vitunkuvaa, sain myöhemmin, hän lähetti kasvokuvansa. Syntinen pyhimysnainen, Surun leimaama patarouva. 

 Kuljimme yhdessä, kunnes tie päättyi, Kynttilä sammui. Tuuli kertoi, tapaamme vielä. Tai sitten emme.