Miehitetty, feminiininen olemassaolo. Ylevintä alhaisin. Asteikkomme kuin kipuaminen perse edellä puuhun. Takaisin alkukotiin.

 Viima vonkui, rakenteet natisivat. Veturi jossain. Veti vaunuja, jotka täynnä puunruumiita. Vuoteemme mukavan pieni kahdelle.

 Vaihdoimme surunleipää. 

 Palokärki. Juu, se on mukava, mutta on harmaalokkikin ja varis.. se se vasta...

 Suudelma ilman tylyjä, kylmiä neniä. Tupakansavusta puhalsin meille sormukset, sädekehät. Yeah, tiedän.  Toistan itseäni. Mitä ihmeen itseä? Kuulento odottaa.