Mukava olla sun vieressä, olet kiva... Hän käpertyi lähemmäksi minua. Kertoi olleensa neljä vuotta ihan yksin. Niin juu..olihan Sirius. Hän kertoi työstään, velkaisesta osakkeestaan. Tästä synkästä talosta, johon eivät virpojat koskaan tulleet ovikelloa soittamaan. Talo tunnettiin Haamulinnana. Hissitön, kolmikerroksinen, asukkaat alkoholisteja.. Hän siveli kaljuani ja supatti: Kun mennään naimisiin, korjataan sun risahampaasi!

Tunsin pakoreaktion nousevan. Tiesin, ettei juttu johtaisi jatkoläheisyyteen. Lieventääkseni mahdollisesti iskuksi koettua lähtöä, pakenemistani, pyysin puhelinnumeron. En muistanut omaani, hän sanoi omansa. Naputtelin numerosarjan kapulan muistiin.

 Tunsin ulkona kuin olisin pelastunut hengenvaarasta. Koti tuntui kuitenkin alakuloiselta. Seuraava päivä, lauantai, ryömi tajuntaani. Otin kännyn ja soitin hänelle. Puhelu meni jollekin miehelle Uuteenkaupunkiin. Petetty lapsi sisälläni heräsi..