Soitto kuin pehmeä,  kaukainen sade. Join kahvia, konjakkia. Paljon. Elämä oli kuin vanhan alushousut. Torkahdin. Olin unen ja valveen rajamailla. Viimeinen kerta kuin näin hänet. Tuo filmi pyöri tahdostani huolimatta. Juanita. Anita. Kahvilaelämää. Kävimme kuppiloissa päivittäin. 

 Kauppahallin kahvio. Kääretortun palat. Hänellä vaalea, minulla tumma kahvi. Minuutit. Viipyilevät katseet, hiljaiset kädet. Hän vilkaisi olkapäänsä ylitse lähtiessään. Illalla näkisimme. 

 Emme nähneet. Liikenneonnettomuus. Sen jälkeen yöbaarista tuli toinen kotini. Päivät puhuin kadonneelle eiliselle. Myöhäisillat ja yöt. Yöbaarin suoma lepo.