Natsit elävät, voivat hyvin. Vai voiko hallitusta  kuvailla muulla sanalla kuin natsikopla? Hyvinvointitalon purkajat. Löytäneet käänteinen Sammon, joka on heikkojen polkemiskoneistoanne, automaatti, jonka pysäyttäjää ei taida löytyä. Eriarvoisuuden laskelmoitu maksimointi. 

 Koska säästämiskuoro vaikenee, miksi säästetään, mihin säästömiljoonat katoavat? Natsipolitiikan looginen jatkumo on armomurha. Armahdetaan valtio maksamasta eläkkeitä. Eläkeläiset, meikäläiset, ovat kuluerä, ongelmajätettä. 

 Valtio kustantaisi pieneläkeläisillä viikon hotellissa. Pelit soisivat, perseet paukkuisivat. Ja lorun lopuksi, ei lääkäri, koska liian kallis, talonmies kävisi jätesäkkien kanssa antamassa myrkkyruiskeen. 

 Olin noin kolmevuotias, kun jouduin/pääsin mummolaan, jossa vanhan lisäksi asui kaksi mummon munrkkuikäistä lasta. Olin epätoivottu tunkeilija. Menetin, niin sen kai koin, kodin, isän ja äidin laakista. Ukko kuoli merellä, äiti oli kuolemansairas. Käyttäydyin usein lapsuudessa saatujen laihojen eväiden varassa. Suhteissa riittämättömyyden tunne, hylätyksitulon pelko. 

 Pääsin takaisin kotiin vuosien päästä. Löysin kirjojen maailman. Kokonaisuudessa lapsuudessani oli paljon hyvää. Se, että miljoonilla on ollut paljon karmeampi lapsuus, ei poista kokemaani. 

 Lapsuus on läsnä. Enimmäkseen hyvässä. Huonoja aikoja ei voi poistaa, mutta suhdettaan niihin voi muuttaa. On toki kohtuutonta, että muutokseen kuluu energiaa, aikaa  kovin paljon. Nyt valitsen itse ajatukseni. 

 Hallituksemme tekojen johdosta moni elämä happanee jo varhain. Pakkotoimet, nöyryytys, laihoista rahoista varastaminen. Köyhyys on usein syy huonoon perhepolitiikkaan. 

 Kuun naama on musta liian monessa almanakassa.