Vapaaehtoisuus ei ole vapaaehtoistyötä. Kiire elämään estää elämän. Pysyä hengissä vai elää? Narsisti ilman narsismia. Kaasua, komisario Sipilä. 


 Koiramuistojen lämpö. Lenkeillä pää suoritti valkopesunsa. Linkouksen jälkeinen elämänilo. Tuoreus. 

 Niin komea, niin viisas, niin kiltti.. Eräs mantrani koirille. Emme saaneet ikinä tarpeeksemme. Pitivät myös, kun lauloin surkealla virsiäänelläni: Pienenpieni haituuliini...

 Lapsena kauppa-autolle. Läheisen talon sussari juoksi niityn poikki. Silmät kuin palavat hiilet. Kohtasin katseensa, höpöä, ettei koiraa saa katsoa silmiin, ja se otti satuttamatta housunlahkeeni. Kiiti saalis leuoissa takaisin kotipihaansa. Meistä tuli kamut. Myös emäntänsä kanssa. 

 Mummolassa oli viisas Misse. Kuuntelimme aina lauantain toivotut yhdessä. 

 Syyskesä. Lähtö ja loitsu. Tampereelle takaisin. Ystäväkissaani ei näkynyt missään. Se oli ollut ennen kintereilläni koiramaisesti. Bussi lähtisi ihan pian. Äkkäsin katin. Se oli liiterin ikkunalaudalla. Silitin lasia: En unohda sinua ikinä! 

 Olemme usein avainreikätirkistelijöitä, eläjiä. Lemmikki voi auttaa niin, että avaamme koko oven. 

 Koirat, kissat, linnut.. Hyönteisetkin. Onneksi.