Olen ollut pettymys kumppaneilleni, olen pettynyt. Olen ollut pettäjä ja petetty. Kaksi suhdetta, niiden lopputaistelut, suistivat minut juomakierteeseen, melkein hautaan.

 Ensimmäisen kerran ajauduin rakkauden labyrinttiin kansakoulun ekaluokalla. Tunteideni kohde oli hohtavkasvoinen Helen, tehtailijan tytär. Suureellinen ilmaisu, kyseessä oli pikemminkin hikinen verstas kuin oikea tehdas, mutta aika oli köyhää, elettiin 60-luvun alkua. Arkea, jolloin työläistaustaiset eivät juhlineet. Äiti osti kesäloman kunniaksi voisarvet jokaiselle...

 Helen vastasi tunteisiini. Kirjoitimme runolappuja toisillemme. Olin vuoroin kalpea, vuoroin punastunut. Häpeä ja ylpeys vaihtelivat. Suuruudenhulluus ja riittämättömyyden tunne ajoivat soluissani vuoristorataa. 

 Esieroottinen suhde. Halu vain olla lähellä. Pitää kädestä, halata.. Ja pussatakin. Lukea yhdessä kirjoja saman peiton alla. 

 Paratiisissa oli kaksi käärmettä. Alakoulun vahva poika Ari ja Helenin kateellinen ystävä Eeva. 

 Tappelin ja kukistin kilpailijana Arin. Eevaan eivät keinoni tehonneet. Siihen aikaan, ei ollut minun tiedossani, että pojat olisivat kurmuuttaneet tyttöjä. Joka tapauksessa Eevan kylvämällä eripuran siemenet tuottivat tulosta. Helen heitti kihlasormuksensa, pääsiäismunasta saadun, keskelle luokan lattiaa. Luulin kuolevani häpeästä, mutta syksyllä olin taas voimissani. Helenin perhe oli muuttanut. En nähnyt ensimmäistä rakastettuani enää koskaan. Tai toista.. Äiti kaiketi pojan ensimmäinen ihastus on?