Näen kevyitä unia. Niistä saa hyvän alun uuteen aamuun. Äsken haablasin Tarja Halosen kanssa unessa. Olin Trolleholmissa, presidentti sen sisarlaivassa stuerttina. Sen jälkeen toisen vaimon kanssa kesämaassa.

 Noin kolme kuukautta sitten eroottinen uni äidistä.  Olimme nuoria aikuisia. Herätessä miellyttävä, pitkäkestoinen väreily. Eräs nainen näki. teininä unen enostaan. Kertoi uskovaisille tädille, nutturapäälle, joka antoi vitsaa Pepulle. Tyttö koki ensimmäisen orgasmin.

 Painajaisia en juurikaan näe. Lapsena tosin toistuva uni. Lohikäärme ajoi kotikatu mopolla. Se tuli hakemaan minua! Juoksin piiloon. Uni kertoi varhaislapsuudesta . Isä kuoli, muori oli kuolemanpulkassa sairaalassa. Jouduin, pääsin mummolan. Ero kodista, perheestä. Myöhemmin eroahdistuksen kauhu, kun läheiseksi koettu nainen kyllästyi, lähti.

 Nainen, näin unen, että kuolen vanhana, yksin, kaukaisessa maassa. Rauhallisesti. Ei sanonut; mutta onneksi olemme nyt yhdessä.. Kuinka usein usein loukkaamme jättämällä toisen ulkopuoliseksi?

 Vuosia merimiesuran jälkeen näin monta kertaa unen haaksirikosta. Merivesi tulvi päälleni, laiva kaatui aaltoihin.


 Vakiuniani ovat koirat.. Edesmenneet eläinystävät. Ja linnut ja lapsuuden kultahiput.


 Uni on kuoleman veli, Maila Paloheimon dekkari. Oli Oivan X. Oiva Paloheimon Ratsastus Eedeniin, kelpo kirja.


 Elämmekö unessa, kysyi Yrjö Kallinen yhdessä hindufilosofien kanssa. Pentti Saarikoski pohti, jatkuuko unennäkö kuoleman jälkeen kuten parrankasvu?

 Leea Virtasen tutkimukset, julkaistut kirjat.. Napakirjoja.


 Kolmas kupillinen vahvaa kahvia, vahvat savut piipusta. Olen hereillä?