Koroton laina vai törkeä ryöstö? Kukunor, Lauri Viidan viehättävä runoelma. Ei niin vaikeatajuinen kuin professori Yrjö Varpio väittää. Tai ehkä teksti on hänelle itselleen vaikeaselkoinen. Tarina peikkoparista sisältää osan Lauri Viidan ja Aila Meriluodon rakkaussuhteesta. Kukunor Kuku..  Onko Kuku-leijonan kummi Viidan runoteos? Ryöstä, riistä, kun et lainaa, eipä löydy velkojaa, runoili Viita. 

 Nykyisen tietotulvan aikana tekijänoikeuksien rajoja murretaan tahallisesti, röyhkeästi.  Muun muassa blogit ovat tekijänoikeuden suojaamia. Viimeisin julkitullut ryöstö on kaiketi erään Putous - ohjelman esiintyjän, hän lainasi, otti käyttöönsää komiikkaa eräästä blogista. 

 Tulenkantajat, Mäkelän piiri. Suurin kiinnostukseni kanavoituu kirjallisuuden kentällä näihin jing & jang - kenttiin. Olavi Paavolainen teki selvää Suursiivous pamfletissaan itsenäisyytemme alkuaikojen tekstailusta, lehtien kritiikistä, josta puuttui syvyys ja leveys. Mitä Paavolainen ajattelisi nykyajasta, jolloin kirjallisuutta käsittelevät esseet ovat miltei pannassa? 

 Toimintamme kaikessa on menneisyyden perintöä. Lainaus tai omiminen, sana on sopimusvarainen, on sääntö, ei poikkeus. Toistolta ei vältytä on se sitten tahallista tai tahatonta. 

 Muun muassa Kari Hotakaisen palkittu Juoksuhaudantie, kohtaus lopussa. Vinksahtaneen kädessä on metallikauha, jota luullaan aseeksi. Kyllästyttävän usein käytetty puujalkakikka. Nyt kauha, joskus valokuva tai postikortti. 

 Mäkelän piirin aika. Kiinnostavin osa Varpion Väinö Linnan elämä - teoksesta. On silti hedelmätöntä olettaa, että piiri oli joku satumaailma, joka pyyteettömästi tuki ja ruokki noviiseja. 

 Kateus ja viha, nuo perisynneiksikin nimetyt ihmisyyden johdannaiset ovat toimissamme mukana. Mm. Lauri Viitaa Linnan menestys on kuokkinut todennäköisesti raskaasti. Entä Waltarin, joka nuorempana kadehti Toivo Pekkasta, Sinuhen maailmanvalloitus, miten sen sisäistävät muut aikakauden kirjailijat. Vaikeniko loistava Olavi Paavolainen vain Synkän yksinpuhelun vuoksi? Teoshan sai ymmärrystä lähinnä vasemmistoleirissä. 

 Kirjallinen perintömme, muun muassa, on kiehtovampi tutkittava kuin Tutankhamonin hauta. Tuhat kertaa tuhat, voisi todeta L. Viita.