Disinfoa, suoranaista pajunköyttä. Aivopesukone tuuttaa uutisia ja väkivaltaviihdettä, ja luonto kärsii. Ihmiset eräs kärsijäryhmä. Taisi olla 70-luvun biisi... Maailma hukkuu pakkaan, me vain luemme lehtiä. 

 Sen jälkeen vauhti, ryöstötalouskasvu kiihtyi,  kiihtyy yhä. 

 Rukouspiiri, twitter. Antavatko tunteen, että on vaikuttamassa, että komentelee ihmisiä punkasta puhelimella. Totuus, kansanradio ja meikäläiset eivät paina yhteiskunnallisesti grammaakaan. Parempi elää omaa elämäänsä. Olla osallistumatta mutapainin tulitikkupokeriin. 

 Järkevää sosialismi, vapaaehtoinen, mutta järkemme on usein itsekkyyden, lyhytnokkaisuuden sokaisema. 

 Päättäjät ovat, kuten muutkin, omien kalsonkiensa vankeina. Heille heidän oma elämänsä on tärkein. Raha. Vai haluavatko he auttaa pienituloisia? No, puheissa ehkä. Ollaan EU-kriittisiä ja kohta myönteisiä. Tämän maailman ovelat, tämän maailman viisaat. Ydinkysymys onkin: Tämä matoelämäkö on totuus?