Jeesus & Hitler, kaksi ehkä eniten mielenkiintoamme saaneet henkilöt. Hitler ei ollut karismaattinen, hän oli suggestiivinen. 

 Jos Hitler olisi hyväksytty taidekouluun, millainen historiamme olisi? Olisiko sinua, minua tällä tähdellä? 

 Alitajunnastamme nostettu Ilmestyskirjan peto, vai torjuttu lapsi, joka otti huomion pahalla, koska hyvällä ei sitä saanut. 

 

 Otavan uunituore tietokirja, Brisard, Parshina, Hitlerin kuolema, on vetävästi kirjoitettua kamaa. Taustoitus on tehty huolellisesti, lukijaa ei ole aliarvioitu. 

 

 Klisee on useinkin totta. Luin tämän teoksen putkena. Välissä vain kahvi-, tupakka- ja pissaustauot. 

 Mukana kirjassa muun muassa Kremlin salatut tiedostot. 

 

 Lapsena kummitusjutut kiehtoivat. Mustanmusta metsä, talo.. Hitler on elossa! Ja kylmä karsi selkäpiitä. Poikajoukko liiterissä tuikunvalossa. Aaveiden hetki. Äiteetä tuli ikävä. 

 

 Ajassamme on ukkospilviä, joita tämänkin kirjan lukeminen hälventää. Väärä tieto lisää tuskaa. Oikea tieto on askel tiedostamiseen. Vasta tiedostava voi oikeasti tehdä valintoja. 

 

 Hitlerin haamu katoaa lukulampun läpivalaisussa.