tiistai, 11. joulukuu 2018

Kermaleivospilvet

Aivan sama, onko naapuri, kollega ilkeä, tyhmä, leppoisa. Kun hän muuttaa, irtisanoutuu, tuntuu siltä että jokin revittäisiin irti juurineen. Ja kuolema vie, yhä uudestaan leipähampaan. 

 Unien maisemat, kujat, kadut puistikot. Oman lähdön odotus. Se päättyy. 

 Kermaleivospilvet. 

tiistai, 11. joulukuu 2018

Lumotulla saarella

Tässä kohtaa, Sokoksen vieressä kulkeva Hämeenkatu, oli joulukuun himmeydessään kuin kaikkien vuosisatojen, kaikkien sukupolvien ylösnousemus kiiruhtavien ihmisten totemi ja tabu. Kunniallisuuden takana saattoi havaita ahneen pallon, joka oli kuin hitsauspillin pistävää hehkua. 

 Kauppahallin kahvilassa teennäisyyksien, rituaalin ja tyhjännauramisen naamiot katosivat, tai niin päättelin, kun ystäväni haukkasi sirosti leivonnaistaan, joi sarjakulautuksin kahviaan ja olimme kaksin lumotulla saarellamme. 

sunnuntai, 9. joulukuu 2018

Sumuinen sydän

Runkkarien aggressio, tyhjyys, suru. Aamu tulee aina, ja yö. Aika on seinä. Lävitse pääsy, vapaus, mahdollinen, mahdoton. 

 Torilla on kaikkea kaupan. Hei, haluan menolipun toiselle planeetalle, missä kyllä on oikeasti kyllä. 

 Oikukas, viekas  on sumuinen sydän. Silti.. Rakkaani

lauantai, 8. joulukuu 2018

Viskiä vainajalle

28/50/28. Olin koko ajan tajuissani. Toinen kerta. Syväsukellus. Hirveä kipu. Annoin periksi. Irtosin näin naisen ja miehen ruumiini äärellä. Ambulanssikaksikko. 

 20-luvun nuori nainen. Poltti imukkeella savuketta. Salakapakka oli täynnä hälinää tupakansavua. Naisen nyrpeä ilme kirkastui. Hei! hän sanoi. Olet kerrankin ajoissa! Tilasin sinulle kannullisen vahvaa, mustaa kahvia ja viskiä! Istu! Hän ojensi kätensä, mutta suutelin suulle. Hän vastasi syleilyyni. 

 Hani, odotan sinua! kuulin ja olin tässä maailmassa. Ambulanssikaksikko iloitsi. Minä olin aasi Ihaa. 

lauantai, 8. joulukuu 2018

Ämmän viimeiset eläkerahat

ÄMMÄ heräili yöuniltaan vähän väliä. Sydänalassa ikään kuin joku kuokkisi. Hän oli rahanpuutteen vuoksi ollut neljä vuorokautta ilman sydänlääkkeitä, ilman verenpainelääkettä. 

 Tänään oli eläkepäivä. ÄMMÄ joi pikakahvipurkin rippeet, poltti piipullisen. Hänellä oli neljä tytärtä. Kolme häpesi häntä, kouluttautuneet. Saara kävi. Surkea amatöörihuora. Jätti aviomiehensä vain sen takia, että uudella ystävällä oli auto, sai istua kyydissä. 

 Bussissa näkö- ja jalkavaivasten paikoilla istui nuorisoa. ÄMMÄ jäi pois keskustassa. Osti lääkkeet, poltti kaksi savuketta. Meni R-kioskille. Söi hodarin. Pelasi rahapelejä. Kun kouruun satoi kolikoita, sydänkohtaus lopetti ämmän elämän