torstai, 21. kesäkuu 2018

Kirpputori

Pidiän kuvataiteista ehkä osittain siksi, että itse olen täysin lahjaton tuon taiteenlajin toteutuksessa. Erityisesti pidin surrealistisen tyylin maalauksista, mutta romanttisrealistiset taulut tekivät minuun myös syvän vaikutuksen. 

 Kirpputoriliike oli kävelykadulla. Sen vieressä oli 1920-luvulla valmistunut talo, suojelukohde, jossa toimi viihtyisä, ilmava kahvila. 

 Katselin pitkään maalausta. Nainen oli paljas selkä katsojaan päin. Hänen päänsä oli linjassa katsojaan. Silmät olivat kahvinruskeat, hiukset mustat, pitkät. Kasvoilla väikkyi hento aavistus hymystä. 

 - Pidätkö siitä? Käännähdin kysyjään, keski-ikäinen nainen. Ei tämän ajan henkinen vaan hieman pyylevä. Ei,  ei! Kurvikas. Kasvojen iho oli täyteläisen vaalea. Tiesin hänet liikkeen omistajaksi. Hän punastui hiukan tutkivan katseeni johdosta ja sanoi: - Olen leskirouva. Ojensin käteni. Hän tarttui siihen. Kerroin nimeni. Tunsin kuin sähkövirran kulkevan lävitseni, lävitsemme. Aivan kuin olisin kokenut aiemmin tämän hetken, aivan kuin olisin tuntenut hänet aina. 

 Tömähdin kuin pikahissillä aikaan ja paikkaan. Ostin halvan Marilyn-julisteen. Kuin paeten kiirehdin kadulle. Sateen jälkeinen tuoreus, raikkaus. Tunsin kädessäni hänen kosketuksensa. Tämän tapaamisen jälkeen aloin käydä toisissa antiikkiliikkeissä, toisilla kirpputoreilla. Lumous ei saanut särkyä. 

torstai, 21. kesäkuu 2018

Juhannussatu

Maasta olet sinä, ja minä, tullut.. .. Vai vedestä.. Vai ulkoavaruudesta, toiselta planeetalta? Elaine Morganilla oli vesiapinateoria. 

 Oli miten oli. Pyynikin uimahallissa oli gutaa Riitan kanssa. Pohdin sanaa inhimillisyys. Natsitkin olivat inhimillisiä. Ihmisyys, parempi sana kuvaamaan vajavaista parhainta, mihin pystymme. Vesikävelyssä, pystykellunnassa syntyi allaoleva juttu:


 PULIMANIA

 Juhannusaatto seuraavana päivänä. Kura-Kake oli ollut kuivilla neljätoista vuotta. Hän surffaili keskustan katuja. Poikkesi kioskille täyttämään lottokupongin. Päävoitto miljoonia. Raittius ei ollut tuonut hänelle vaurautta. Seuraavaan eläkepäivään oli kymmenen päivää. Rahaa kolmekymppiä. Kahvia, ruokaa, tupakkaa. Paskakaapimet hän varasti yleisistä vessoista. 

 Hänen lempinimestään oltiin kahta mieltä. Hän oli sammunut kuralätäkköön. Hän oli melkein aina kurat housuissa.. Oikeasti hän oli ollut, ennen kuin työ haittasi juomista, raksalla kärräämässä kuraa. Hän oli ex-puliukko. Partavesi, lakka.. Kaikki meni pulimaniassa. 

 Kura palasi kadulle. Äkkäsi mustan lompakon. Unissakävelijän varmuudella hän sujautti posan povariinsa. Sydän pamppaili. Näkikö kukaan? 

. Sokoksen kulmalla hän tutki lompakon sisuksen. Kahdeksankymmentä euroa! - Hei Kake, sanoi hunajainen ääni. Mies käännähti. Äänen omistajan habitus oli vähemmän hunajainen.  Makkara!  Alan nainen, joka oli saanut korkonimensä vatsamakkaroista.  Nainen paljasti hampaattoman suunsa. Teki ehdotuksen, johon Kura suostui. Oli, totisesti, korkea aika juhlia! Valdemaria kymmenen pulloa ja perseet mittariautoon. 

 Kura tunsi nokassaan sakean alapäiden hajun. Seksiä Makkaran kanssa.. Nainen nukkui. Tuikea silmäys toi helpotuksen. Viiniä kolme mottia jäljellä ynnä Makkaran Hepozepam-pillerit. 

 Kura muisti loton. Tarkisti. Ei yhtään oikein! Muisti löytölompakon. Sieltä löytyi lottorivi. Siinä se oli, kaikki oikein!  Kädet täristen mies kaatoi kouraansa pillereitä, huuhteli satsin viinillä alas. 

 Kura heräsi. Asunnossa ei ollut Makkaraa, ei tyhjiä viinipulloja, ei löytölompakkoa eikä onnekasta lottoriviä, mutta armoton krapula oli totta. 

keskiviikko, 20. kesäkuu 2018

Vanhan kirkon inspis

Repsasiipi, Yksijalka, Äänetön Vaeltaja, Tac-Tac ja monta muuta lintuystävää. Tervolan tusina, harakkaklaani, jota jopa Valkoinen kuolema, kissa, pelkäsi. Kerran klaani saartoi sen. Nokkaa tuli. Sen oli hypättävä ojaan ja paettava. Nyt vanhan kirkon luona tapaan päivittäin uuden kamun, harmaalokin. Nimi? Niin no, kai Henry käy? Thoreaun muistoksi. . 

 Bussissa neitoset pohtivat erään pojan kondomijuttua. Nauroivat. Kaveri sai kumin paikalleen, mutta samalla kikkkeli muuttui lerpuksi. 

 Meikä ei kumia usein käyttänyt, enkä saanut ranskantautia edes. 

 Ai niin, tulevalta vaimoltani herpeksen. 

 Nice päivä. Vielä kahvit, esseen selausta. Ja ajatussavumerkkejä ystävälle. 

tiistai, 19. kesäkuu 2018

Jo tuli hyssyyn hetki

Iltanen. Nätti sukunimi, mutta tarkoittaneen alkuiltaa. No, nyt on oikea ilta. Iltameditaation aika, hetki käydään päivän tapahtumat lävitse. 

 Linnut. Kävelyn aito ilo. Treffit velipojan kanssa Keskustorilla. Lupasi antaa tupakkaa. Mietin, löytäisinkö kolikon pari. Bendore oli löytänyt kaksikymppisen. Antoi röökien lisäksi femman. Ostin kahvipurut, kaksi lättänäpitsaa. Sateesta kotiin. 

 Netin nuotiopiirissä. Vahvasti maustamaani makaronia. Ystävä soitti. Jussina lupasi täytekakkua. Sitä ennen käymme hallissa. Uimahalli, uinnista pitävä  koirula. Pose-foxi oli oikea uimamaisteri vailla akateemisen nyrpeää alleviivausta. 

 Huomenna 90e. Sillä pärjään heinäkuun toiseen. 

 Ikkunasta näen koivujen hoikan kauneuden. Lepotuolini avaruusalus. Pian hyssyyn. 

tiistai, 19. kesäkuu 2018

Haikalan jäljillä

Eino Leino, kuten kaiketi jokainen, melkein jokainen, käväisi synkässä kuusikossa. No jaa, onko kuusi synkkä, pidän havupuista, jotka ovat sydäntalvenkin suojanamme. Leino kirjoitti tarinan Ahven ja kultakalat. Psykologinen kuvaus nuoren kehityksestä aikuisuuteen, jolloin "hän menettää ihanan ihmisyytensä". 

 Niin. Kolmeenkymppiin idealisti, sitten hyväksyminen, sopeutuminen. Elämä itsen kautta jälkeläisiin. Vanhuus. Pohdinta ehkä valinnoista. Väärä vai oikea valinta? Sitä ei saa koskaan tietää. Joskus väärä on se oikea. 

 Vaihtoehtoihmisiä on paljonkin. Kaikki eivät ala uraohjuksiksi, materian kerääjäksi. Jokainen ei muutu esineeksi. Ja kukaan ei ole kiveä. 

 Atomit, avaruusenergia on meissä liikkumassa alati. Muutos on, aika ei pysähdy. Nalle Puh ja Tao. Viehättävä kirja, kuten Leinon suomentamat Tagoren runotkin. Kenraali ja kerjäläinen, Kain ja Abel.. Ja monet muut roolitukset ovat meissä. Kukaan ei ole sama kuin kymmenen vuotta aiemmin. Haastan Sinut seikkailumatkalla.. Etsi oikea minuutesi. Löytöretki ilman fyysistä matkaa.